Tällä reissulla patikoimme Selkämeren kansallispuistossa, Porissa.

Hola,

Huhtikuussa 2025 retkeilimme Selkämeren kansallispuistossa Preivilkinlahdella, Porissa. Nimesin matkamme kolmenluontotorninreitiksi, koska sen kohteina olivat Langouran esteetön luontolava sekä Huhtalan ja Leveäkarin luontotornit. Luontoon.fi sivustolla retki löytyy Retkeilyreitti otsikon alta, erillistä reittikuvausta sivustolla ei reitistä ole. 

Lähtöpiste oli Langouran pysäköintialue, Huhtalanraitti 206, Pori. Retken päätepiste oli Leveäkarin luontotorni, jonka jälkeen palasimme samaa reittiä pitkin takaisin Langouran pysäköintialueelle. Reitti oli edestakainen reitti eli kohteeseen ja takaisin.

Selkämeren kansallispuisto 

Selkämeren kansallispuisto on merellinen saarikaistale Merikarvialta Kustaviin. Kansallispuisto koostuu kuudesta toisistaan eroavasta saaristoalueesta ja kansallispuiston pinta-alasta suurin osa on vettä. Kansallispuiston luonto on monipuolinen, maalla pääsee tutustumaan merenrantaniittyihin, sisäsaaristossa saaristotukikohtien perinnemaisemiin, ulkosaaristossa karuihin kivikkosaariin ja lintuluotoihin. Kansallispuiston linnoitussaarilla pääsee tutustumaan sotahistoriaan ja majakkasaarilla majakkahistoriaan. 

Selkämeren kansallispuisto on perustettu vuonna 2011

Maitse kansallispuistoon voi tutustua Porin Preivilkinlahdella ja Merikarvian Sälttöössa. Luontoon.fi sivustolla  Selkämeren kansallispuistoon pääsee tutustumaan monipuolisesti ja suunnitella kansallispuistoon oman näköisen retken.  

Puiston tunnukset ovat isokoskelo ja pikkuhauru eli kapearakkolevä.  LuontoPortti -sivustolla lajien tunnistaminen on helppoa. Sivustolta löytyivät myös isokoskelo ja pikkuhauru. Sivustolla kerrotaan, että isokoskelo on suuri sukeltajasorsa. Koiras on mustavalkea ja naaras harmaasävyinen. Lintu pesii mm. puunkoloissa ja pöntöissä. Kulkemamme reitin varrella näimme useita isokoskelolle ja telkälle tehtyjä pönttöjä. Sivustolla kerrotaan, että pikkuhauru eli kapearakkolevä muistuttaa rakkolevää mutta on kapealehtisempi ja muodostaa tuuheita pensasmaisia kasvustoja. Kasvia esiintyy vain Itämeressä. 

Kuljettu reitti 

Matkaa kolmenluontotorninreitillä meiltä taittui rapiat 9 km. Kulkemamme reitti näkyy Suunto sovelluksesta napatuissa kuvissa hyvästi. 

Reitti oli osin huonokuntoinen. Reitin varrella oli siellä täällä reitti poistettu käytöstä -kylttejä ja tämä sekoitti ymmärrystämme siitä mistä reitti kulkee ja seikkailimme jonkin verran reitillä eli eksyimme reitiltä. Eksyminen näkyy kuvissa ylimääräisenä ympyräreittinä. 

Reittiyhteenveto -> alkumatkasta reitti oli selkeä, loppumatkasta sekava, epämääräinen, sekavuudesta huolimatta, reitti oli kiva reitti. 

Reitin ensimmäinen kohde oli Langouran esteetön luontolava, jonne oli pysäköintialueelta lyhyt matka ja hyvät opasteet. Sorastettu polku johdatti meidät metsän halki, ohi huussin Langouran esteettömälle luontolavalle. 

Luontotorniin oli helppo nousta. Vaaranpaikaksi muodostui, että Tuuli ei omannut korkeanpaikan ymmärrystä ja pyrki hyppäämään ylhäältä kaiteen välistä maahan. Kuljetin Tuulin luontotornilla kainalossani, mikä varmisti koiran turvallisuuden. 

Luontotornilla katselimme keväisiä, ruskeankeltaisia maisemia. 

Langouran luontolavalta reitti jatkui leveää puuritilä polkua pitkin. Hetken päästä polku muuttui pitkospuupoluksi, joka johdatti meidät rämeikön läpi Huhtalan luontotornille. Luontolavalta oli lyhyt matka Huhtalan luontotornille. Puiden rungot ja pensaiden paljaat oksat hallitsivat näkymiä. Puissa ei ollut lehtiä ja maisemat olivat erilaiset kuin rehevän kasvukauden aikaan. 

Huhtalan luontolavalle johtava reitti oli todellinen rämeikköreitti. Reitti oli kaikkinensa räjähtänyt. Reitin pitkospuut olivat osin mädänneet, rikkonaiset. Pitkospuista kyllä näki, että aikanaan ne olivat olleet upeat, vahvat, vakaat ja huolella tehdyt.  

Reitti oli karuudestaan huolimatta ihana, ränsistynyt mutta viehättävä. Retken jälkeen, jäin pohtimaan, asuiko rämeikössä rämeikön henki. Rämeikössä tuntui erityiseltä vähän niin kuin ikimetsässä, joissa kerrotaan asuvan metsän hengen.  

Huhtalan luontotorni oli myös helppokulkuinen eli lavalle johtavat rappuset oli helppo kivuta. Luontotornin lavalla maisemia ihailtiin ja ihmeteltiin hiljaisuutta. Olimme odottaneet, että lintujen kevätmuutto olisi kiivaimmillaan ja lintuja näkyisi ja kuuluisi satapäin. Siinä me sitten pohdittiin, että olivatkohan linnut päiväunilla vai hiljaisina pesänrakennuspuuhissa. Päädyimme pohdinnoissamme kuitenkin lopputulemaan, että linnut olivat vasta matkalla Preivilkinlahdelle. 

Matka jatkui Huhtalan luontotornilta Leveäkarin luontotornille metsäisessä maisemassa. Tällä osuudella reitti merkinnöissä oli epäselvyyttä. Pikkuisen eksyimme mutta emme hukkaan menneet. Metsässä näimme myös peuroja ja tielle saapuessa kevään ensimmäisiä värikkäitä perhosia. 

Metsäisen osuuden jälkeen matka jatkui kohti Leveäkarin luontotornia hiekkatietä pitkin. Hiekkatieltä reitti jatkui metsäpolkuna kohti merenrantaa. Ympäristö muuttui pikkuhiljaa kosteammaksi, rämeisemmäksi ja merenrantaniittymäiseksi. Yksi kaks sitten olimmekin Leveäkarin luontotornilla, joka oli torneista korkein ja kipuaminen torniin vaati pikkiriikkisen rohkeutta. Kiipesimme urheasti kaikki luontotorniin. Tornista avautui näkymät Ritsaranlahdelle, Leveäkarin ja Preivilkinlahden rannoille sekä Kuuminaisten niemenkärkeen. 

Runoilija, prosaisti Uuno Kailaksen runo Kevät sopii hyvin kuvaamaan Kolmen luontotornin retken tunnelmaa. Luonto oli retkellämme heräämäisillään, kaikkialla oli talven jäljiltä kuollutta mutta kun tarkkaan katsoi ja kuunteli, luonnossa näkyi kaikkialla pieniä merkkejä elämästä, tulevasta keväästä. 

Kevät

Tänään syntyi kevät.

Meri suuteli rantansa jäättömiksi.
Lokit ovat siipensä pesseet
kaukaisten karien keskellä.
Taivaan telttakatto oli vielä eilen harmaa.
Joku on vetäissyt sinistä verkaa sijaan.
Lounatuuli on oppinut puhumaan
ja tuo viestejä ihmiselle.

Repäise auki mielesi akkunat,
joihin pahantuulen hämähäkki
talvisaikaan kutoi verkkojaan.
Päästä kaipauksen häkkilintu valloilleen
ja anna sen kisailla kaukaisten karien keskellä
lokkiparven parissa.

Anna sen lentää levottomin siivin,
kurkien keralla kauas kattojen yli
jonnekin, toiseen maailmaan,
vainioille, jotka odottavat,
korpeen, jossa elämä herää.
Lähetä tunteesi kultakiharaiset lapset
tervehtimään kevättä,
joka tänään syntyi
luonnon sydämessä,
auringon säteissä
ja ihmisessä.

Uuno Kailas

Tällä erää matkassa mukana olivat retkikoirat Inari ja Tuuli. Kolmenluontotorninreitti oli vuoden 2025 ensimmäinen kansallispuistoretki eli retki oli vuoden 2025 retkikauden avaus retki. Uuno Kailaksen Kevät runo sopii hyvin kuvaamaan retken tunnelmaa. Runon sanoin, mieli tiesi, että käsillä oli vuodenaika, jossa askeleet vievät, vainioille, korpiin, joissa elämä herää. 

Rentouttavia kansallispuisto retkiä!  ❤️

Relaxing national park hiking outing! 

lisää kohteesta:
Selkämeren kansallispuisto - Luontoon.fi
VISITPORI luontokohteet - visitpori.fi
LuontoPortti - luontoportti.com

vinkkejä koiran kanssa retkeilyyn sivustoja:
Kymmenen vinkkiä koiran kanssa retkeilyyn - Suomen latu
Koiran kanssa retkeily - Musti & Mirri