by Teija Salomaa / pictures Teija Salomaa      

Tällä reissulla patikoimme Kurjenrahkan kansallispuistossa, Pöytyällä. 

Hola,

Heinäkuussa 2025 retkeilimme Kurjenrahkan kansallispuistossa (luontoon.fi), Pöytyällä. Kiersimme kansallispuistossa Savojärven kierroksen. Luontoon.fi-sivustolta löydät napakan esittely kansallispuistosta ja reittikuvauksen Savojärven kierroksesta.

Retken aikataulu ja olosuhteet

Retkemme ajankohtana helle kuritti Suomea, joten retkeilimme tällä erää ns. hellepäivän aikataululla, mikä suomalaisittain tarkoittaa aamuyön tunteja. Lähdimme matkaan klo 04:00 ja kierrokselle starttasimme klo 06:00 osoitteesta Kurjenpesän pysäköintialue, Kuhankuonontie 67, Pöytyä. Puolenpäivän aikaan olimme jo poissa polttavan auringon alta.

Savojärven kierros

Savojärven kierros on rengasreitti ja pituutta reitillä on noin 6,3 km. Reitti kulkee pääosin suomaisemissa ja reitiltä löytyy monenlaisia puuritiläkulkureittejä ja pitkospuita. Reitillä pääsee tutustumaan historiallisiin elementteihin, kuten kansalaissodan aikaisen Kuhankuonon rajakiven, joka toimii edelleen seitsemän kunnan muistokivenä ja rajapyykkinä.

Kurjenrahkan kansallispuisto

Kurjenrahkan kansallispuisto on Etelä-Suomen luontokohde, jossa avarat suot, hiljaiset metsät ja pitkospuureitit tarjoavat elämyksiä ympäri vuoden. Alue sopii niin päiväretkeilijöille, perheille kuin kokeneemmille vaeltajillekin. Kansallispuiston reiteillä pääsee tutustumaan suoluontoon ja alueen nuotiopaikat, taukopaikat ja selkeät opasteet tekevät retkeilystä helppoa ja turvallista. Kurjenrahka on helposti saavutettavissa oleva luontokohde luonnosta nauttimiseen ja suoluonnon valokuvaamiseen.

kansallispuisto on perustettu vuonna 1998

Puistossa kulkee useita erimittaisia rengasreittejä, jotka soveltuvat sekä lyhyille kävelyille että pidemmille vaelluksille. Keväällä ja syksyllä suot hehkuvat väreissä, ja talvella alue tarjoaa mahdollisuuden hiljaisiin lumikenkä- tai talvivaelluksiin. 

Kurjenrahkan palveluihin kuuluu pysäköintialueita, opastustauluja ja merkittyjä tulentekopaikkoja, joilla voi nauttia eväitä luonnon keskellä. Alueella tulee liikkua merkittyjä reittejä pitkin ja kunnioittaa herkkää suoluontoa, jotta alue säilyy elinvoimaisena myös tuleville sukupolville.

Puiston tunnus on kurki. Kurki on suurikokoinen, pitkäjalkainen harmaa lintu. Muuttopuuhissa linnun voi nähdä auramaisissa äänekkäissä parvissa.  Kurkiaura on Suomessa tuttu näky keväisin ja syksyisin. Kurkiaura kertoo viimeistään, että kevät tai talvi on tuloillaan. 

Kurkiin liittyy isoja tunteita, taikuutta, haikeutta, toivoa

Sanonta Paha kurki on suomalainen mytologinen tarina, jonka juuret johtavat Elias Lönrotin Kantelettaren runoon Avullinen kurki. Runo on kirjoitettu lähes 200 vuotta sitten. Tarinassa kurki tuo pahaa onnea, sekoittaa asiat ja ahneus koituu lopulta linnun kohtaloksi. 

Ruotsalaiskirjailija Lisa Ridzenin romaani Kurjet lentävät etelään on kaunis romaani elämän loppuvaiheista, ystävyydestä, anteeksiannosta, luonnosta ja ympäristöstä. Romaani on ilmestynyt maaliskuussa, 2025 ja löytyy mm. BookBeat äänikirjapalvelusta. Löydät tarjouslinkin BookBeat äänikirjapalveluun sivun alaosasta tai blogin -etusivulta. Kirjautumalla palveluun pääset kuuntelemaan kirjan veloituksetta. Etu on voimassa vain uusille BookBeat-käyttäjille. 

Kiinnostuitko lajitunnistuksesta? LuontoPortti.fi -sivustolla lajien tunnistaminen on helppoa. Sivustolla pääset kuuntelemaan kurjen ääntä ja lukemaan linnusta lisää. Sivustolla kerrotaan mm. että Kurki on suurikokoinen, pitkäjalkainen ja -kaulainen lintu. Lintu on väriltään harmaa ja sen tunnusomainen piirre on tuuheat siipisulat ja puuhkamainen pyrstö. 

Kuljettu reitti  

Matkaa Savojärven kierroksella meillä taittui rapiat 7 km. Kulkemamme reitti näkyy Suunto sovelluksen karttakuvassa. 

Reittiyhteenveto ->  

Reitillä pääsi näkemään monipuolisen suoluonnon: avosoita, rehevämpiä rämeitä sekä komeita kuusien hallitsemia metsäsaarekkeita: vanhaa metsää ja poltettua metsää. Reitin varrelta löytyi monenlaista kulkureittiä: hiekkatietä, metsäautotietä, rantaniittytietä, metsäpolkua sekä monenmoisia pitkospuuosuuksia. Reitillä pääsi tutustumaan myös paikan historiaan: vanhaan rajapyykkiin, jonka läheisyydestä löytyivät kauniit raudasta taotut taideteokset: kurki ja kihokki. Reitin monenmoiset pitkospuuosuudet tekivät reitistä mieleenpainuvan ja mukavan.  Raudan rakastajana en voi olla mainitsematta, että Kurjenrahkan rautaiset elementit: portti, kurki ja kihokki olivat kaikki tosi hienoja!

Annamme reitille neljä tähteä ⭐️⭐️⭐️⭐️ 

Matkaan

Parkkipaikalle päästyä Tuuli toimi "kukkona" kiljaisten heti paikalle päästyä kimeän herätyshaukkuhuudon. Tähän olimme jo varautuneet ja pyrimme haukun välttämään, mutta ehei, Tuuli ilmoittaa aina ja kaikkialla "tulonsa" viis veisaten vuorokauden ajasta tai toiminnan toppuuttelusta. Herätyshaukkuhuudon tunnelmissa me sitten kokosimme retkikamppeemme ja hiivimme matkoihimme. 

Ensiksi poikkesimme parkkipaikalta Kurkelan päivätuvan pihapiiriin. Kurjenpesän telttailualueella näimme telttailijoita. Muutama vielä unenpöpperöinen pikkulapsi juoksenteli jo hiekkatiellä paljain varpain, hiukset suloisesti pörrössä. Vessareissun jälkeen jätimme päivätuvan pihapiirin ja palasimme parkkipaikalle, jonka läheisyydessä oli selkeät tienviitat alueen eri reiteille.  

Leveä ja hyväkulkuinen hiekkatie johdatti meidät aluksi reitin metsäiselle osuudelle. Vähitellen polku muuttui ja reitti kapeni metsäpoluksi ja paikoin pitkospuureitiksi. Matkan varrella näimme poltettua metsää, sammakoita ja metsänpohjassa hehkuvia kauniita keltaisia kukkia. Nouseva aurinko näytti leikittelevän metsän puissa, luoden metsänpohjaan valojen ja varjojen oman show’n. 

Metsäisen osuuden jälkeen matka jatkui suoalueelle, ja noin 300 metrin päässä pysäköintialueelta pääsimme tutustumaan kansalaissodan aikaiseen Kuhankuonon muistokivialueeseen. 

Alueen puinen kulkureitti oli huolellisesti rakennettu, ympäröivä luonto pääsi paikassa oikeuksiinsa ja ihmisen kädenjälki sulautui ympäristöön kauniisti. Raudasta taotut kurki- ja kihokkitaideteokset olivat erityisen vaikuttavia, ja paikan historia herätti meissä kovasti kiinnostusta. 

Muistokivialue hidasti matkaamme, alue oli kiinnostava ja kuvauksellinen ja alueen tunnelma oli rauhoittava, sellainen ainutlaatuinen.  

Savojärven kierros kiersi nimensä mukaisesti Savojärven. Reitti kulki pääosin rantaviivaa mukaillen, mutta paikoin polku kaarsi kauempana järvestä, palaten sitten taas lähelle järveä. Suotyyppien kirjo reitin varrella oli vaikuttava. Matkan aikana avautui näkymiä myös jääkauden muovaamille soraharjanteille sekä suon keskellä kohoaville, kuusten asuttamille saarille. Maaston monimuotoisuus teki matkanteosta mukavaa. 

Suoalueet tarjosivat blogin pitäjälle "valokuvaharrastajalle" poikkeuksellisen hienoja kuvauspaikkoja. Reitin varrella päästiin näkemään ja kuvaamaan suolla kasvavia kasveja, kuten kihokkia, lakkaa, juolukkaa, karpaloa, suopursua, kanervaa, rahkasammalta ja suokukkaa. Suokukka oli meille uusi tuttavuus suokasvien joukossa. Olimme toki törmänneet Suokukkaan ennenkin mutta lajitunnistusta emme olleet osanneet tehdä. 

Savojärven rannalla sijaitsi kaunis taukopaikka, jossa pysähdyttiin hetkeksi hengähtämään ja ihastelemaan Savojärveä. Aikaisesta ajankohdasta huolimatta lämpötila oli jo lämmin, mutta ei onneksi vielä tukalan helteinen. Taukopaikalla nautittiin voileivät ja kuvattiin Savojärven lumpeita sekä ympäröiviä maisemia. 

Öttiäisiä oli jonkin verran liikkeellä ja retkikoira Tuulin pääalue sai suojaksi kansallispuisto tuubihuivin. Tuubihuivi on oiva keino suojata koiran päätä tungettelevilta öttiäisiltä. Liikkeelle lähtiessä huivi napattiin pois sillä Tuuli ei vaatteista välitä eivätkä öttiäiset Tuulin vauhdissa ollessa olleet kiusana.

Levähdystauon jälkeen matkamme jatkui kanervikon halki pitkospuita pitkin Savojärven toista rantaa seuraillen kohti Kurjenpesän jykevää rautaista lähtöporttia. 

Savojärven kierros - valokuvaharrastajan silmin

Linssin läpi katsoessa maailma hidastuu, valo hiipii maisemaan hiljaa, kuin hengitys aamun lämpimässä ilmassa, ja katse tarttuu pieniin yksityiskohtiin. 

Lehti värähtää, oksa kumartaa, ja jokin pieni, lähes näkymätön hetki pysähtyy. Kun suljin napsahtaa, päivästä irtoaa pieni siru aikaa – hetki, joka muuten liukuisi ohi kuin sumu joen yllä.

Linssi ei etsi täydellisyyttä, vaan sitä, mikä on jo valmiiksi kaunista omalla tavallaan: keltainen kukka, kanerva, tuulessa huojuva heinä, vaivaiskoivu, mustikka. Jokainen kuva on luonnon kuiskaus, pehmeä sana ilman ääntä. 

Kuva kantaa mukanaan luonnon tuoksun, hiljaisen lupauksen siitä, että kauneus löytyy, kun vain pysähtyy katsomaan. 

Elias Lönrotin Kantelettaren runo Avullinen kurki sopii hyvin kuvaamaan Savojärven kierroksen tunnelmaa. 

Avullinen kurki

Etpä tieä, minkä löysin— 
Löysinpä omenamarjan;
Etpä tieä, kunne kätkin—
Riihen päälle rikkasihin,
Saunan päälle sammalihin.
Tuli kukko kuopimahan,
Kanan lapsi kaapimahan;
Tästä kukko tapettihin,
Kanan lapsi kaltattihin,
Mulle villat annettihin.
Mie vanutin vaipakseni,
Kuoin villat kuotokseni,
Huperoitsin huovakseni,
Huovat revin rievuikseni.
Läksin suolle sotkuilleni,
Leveille letkuilleni;
Sormus kultainen kulahti
Vasemesta sormestani.
Laitoin piiat etsimähän,
Piiat etsi värttinätä;
Laitoin rengit etsimähän,
Rengit etsi kirvesvartta,
Läksin itse etsimähän,
Löysin kuren kyntämästä,
Vaivaisen vakoamasta.
Kurki kielelle paneksen:
"Annas aikoa vähäsen,
Siksikun munani muutan,
Laajat lapseni latelen."
Otin kuren olalleni,
Seivässäären selkähäni,
Tuota kannoin ja hikosin,
Kannoin saunan karsinahan;
Talvet piimällä pitelin,
Kesät voilla kestittelin.
Panin tynnärin olutta,
Puolentoista puolikkoa,
Kutsuin pipit, kutsuin papit,
Valitsin parahat vallat,
Suuren lintuni lihoille,
Kuren kuntopeiahille.
Kurki kielelle paneksen:
"Elä sie tapa minua;
Apuna minä olisin,
Jalkapuolla jauhajana,
Käsipuolla käskyläisnä,
Siivin sillat pyyhkimässä,
Lattiat lakasemassa,
Kynsin pellot kyntämässä,
Varpahin vakoamassa,
Nokan vettä noutamassa,
Purston puut vetelemässä."

Kanteletar

Elias Lönruth

@2025 Runosto - Vanhoja suomalisia runoja

Tällä kertaa matkassa mukana oli retkikoira Tuuli. Kansallispuistoretken päätyttyä matkamme vei kotiin, ja ajoimme autolla halki helteisen Suomen. Vaikka ulkolämpötila nousi poikkeuksellisen korkeaksi – niin kuumaksi, ettei ulkona oleskelu ollut enää miellyttävää – auton ilmastointi piti auton sisäilman viileänä ja teki matkanteosta nautinnollista.

Kotona, retkikuvia selatessa, ajatukset palasivat auringonnousuun. Hetki, jolloin aurinko kurkistaa horisontin takaa, tuntuu lupaukselta uudesta päivästä. Jokainen aamu on erilainen: joskus taivas hehkuu punaisena, toisinaan sumu peittää maiseman ja tekee noususta salaperäisen. Auringonnousun näkeminen on kuin pieni palkinto niille, jotka jaksavat herätä varhain.

Rentouttavia kansallispuistoretkiä ❤️

Relaxing national park trips ❤️